HERÄÄ Jere! Varastoesimiehen tuskasta turvaan

31.3.2020

Pirrrr!

Kello soittaa. Ei vielä hereille, torkutan… 10 min lisää unta tässä kohtaa saattaa pelastaa maailman.

PÄRRRR!

Joko se nyt meni!!? Juurihan mä sain silmät kiinni.. Pakko nousta ylös, pakko päästä liikkeelle, kaaos odottaa. Sysimusta kahvi tippumaan ja suihkun kautta liikkeelle, lämpimän veden alla on hetki aikaa miettiä, mistä lähden tänään tulipaloja sammuttamaan.

Ostopäällikkö ilmoitti illalla whatsapilla, että siellä on ilmeisesti taas valtavasti saldovirheitä, eivätkä tiedä, mitä ostetaan ja miten paljon. Luottamus rakoilee logistiikan toimintaan. Mun osastoon ei luoteta! Ärsyttää.

– Miten tämä on mahdollista, juurihan me kuukausi sitten inventoitiin?

Suihku kiinni, vaatteet päälle, kahvit termospulloon ja autolla töihin. Alkutalven aamu Lappeenrannassa on yhtä sumuinen kuin pääni. Anssi Aikainen soittelee jo matkalle varastolta. Hyvä, että joku on sentään innokas. Uusi kaveri. Ei vielä kyynisyys paina.

– Huomenta Jere! Mitä mä tänään teen, mistä mun pitäis aloittaa?

– No huomenta! Sieltä vaan pinosta päällimmäisiä. En ehtinyt illalla lajittelemaan. Ota helppoja listoja ja koita löytää tavarat. Soita mulle, jos et löydä. Työn iloa!

Saavun toimistolle ja kävelen suoraan varastolle. Toissapäivänä tuli tärkeä kuorma, josta asiakkaat odottavat pitkään jälkitoimituksessa olleita tuotteita.

– Tuossa se edelleen makaa roskien keskellä, koskemattomana. Kuka ehtis katsomaan, kuka ehtis siivoamaan?

Osto on jo käynyt haukkumassa varaston saldovirheistä ja Jokke on tunnollisimpana alkanut tekemään havaittujen saldovirheiden korjauksia. Mietin, että tuo saa nyt odottaa, hoidetaan tämä kiireellinen saapunut kuorma nyt asiakkaille. Pyydän Joken avuksi ja käyn hakemassa yläkerrasta eilen tulostamani ostotilausten paperit.

Alamme purkamaan lähetystä, lajittelemme ja laskemme saapuneita tuotteita. Rivejä on paljon ja paperilistoilla perässä pysyminen vaatii kaiken keskittymisen. Koitan pitää jonkinlaista tukkimiehen kirjanpitoa, mutta lopulta menen kuitenkin laskuissa sekaisin, enkä saa turhautumiseltani enää selvää edes omasta käsialastani. Kaksi tuntia kulunut ja tuloksena joukko epämääräisesti vastaanotettuja lavoja, yli puolet vielä tekemättä ja paperit niin täynnä harakanvarpaita, ettei näillä kyllä järjestelmään mitään pysty tulouttamaan.

– Tässä teille saldovirheitä, mietin kiukuspäissäni.

Korvissa kihisee, paine kasvaa, turhautuminen sykkii otsalohkossa ja hartioissa tuntuu alkava stressin tuoma jumi. Samalla muistan, että huomenna piti lähettää merkittävälle asiakkaallemme Kouvolan varastolta viimeiset lähetykset joulusesonkiin. Ne on saatava liikkeelle nyt, koska tammikuussa on myöhäistä. Kaadan itselleni lisää kahvia ja menen hetkeksi ulos raittiseen ilmaan. Soitan Kouvolaan Kimmolle ja kysyn mikä tilanne?

– Puolet tuotteista puuttuu, on yritetty etsiä, mutta kukaan ei tiedä missä ne on..

Heitän kahvimukin palasiksi vastapäisen hallin seinään. Nyt hirttää kiinni. Elämä näiden sivuvarastojen kanssa on mahdotonta. Kenelläkään ei ole käsitystä, mitä sinne on tullut, mihin ne on varastoitu, ja koska on mitäkin lähetetty. Kunpa kaikki tavarat olis edes samojen seinien sisällä..

– Haaveilua minulta ei kukaan kiellä!

Vedän muutaman kerran syvään henkeä, rauhoitun ja kävelen päättäväisesti yläkerran toimistolleni saavuttamaan koko keskeneräisen ostotilauksen saldoille. Toimitettu kuten tilattu ja ENTER.

– Kuka näitä ehtii laskea!?

Kävelen takaisin varastolle ja sanon Jokelle, että vastaanotto seis. Kerätään suoraan tästä, ne on jo saldoilla. Jos viedään hyllyyn, niin ehtivät hukkua ennen iltapäivää. Haen lähettämöstä 4 cm kasan jälkitilausten keräilylistoja. Yllättävän vähän tänään…. Yleensä tämä on paljon paksumpi. Selaan kasaa paperi kerrallaan, ja koitan vetää välistä listat, joihin saapuneesta kuormasta löytyisi lähetettävää.

-Eikö tähän ole mitään muuta ratkaisua?

Reilun puolen tunnin selvittelyn jälkeen olen jo voiton puolelle, kunnes Petra kantaa 5 cm nipun lisää. Oli kuluttanut aamunsa etsiskellen eilen saapuneille tuotteille tilauksia ja unohtanut osan nipusta omalle pöydälleen. Noniin…

– Tässä kuluukin aika mukavasti jo lounaaalle asti.

Vihdoin jälkitoimitukset järjestyksessä, jätän nipun odottamaan Jokelle ja lähden itsekin syömään. Nopea mikrolounas taukohuoneessa. Petra nostaa jälleen vanhan ongelman esille. Tuotteiden etsimiseen ja pitkiin keräilylenkkeihin kuluu järjettömästi aikaa, eikö niitä ehtisi joku vähän miettimään ja siirtelemään paremmille paikoille. Totean jälleen kerran, että mulla ei oo yhtään jokua töissä. Anssi komppaa Petraa. Tehnyt koko aamupäivän parhaansa ja saanut kerättyä kolmessa tunnissa 17 riviä tuotteita.

– En voi auttaa.

Turhauttaa ja ärsyttää antaa taas sama tyhmä vastaus. Oma aika ei vaan riitä. Olishan se hienoa, jos voisi aidosti auttaa tiimiä. Kai tuotteitakin pitäisi uudelleen järjestellä, mutta kuka niiden perään ehtii katsomaan? Kiinteät tuotepaikat meillä on aina ollut. Sitten on edes jotain toivoa, että muistetaan mistä kerätään.

Uppoudun ajatuksiini. Mitenkähän paljon tuolla sekamelskassa makaa kaikkea, jota ei ole edes vuoteen myyty? Saati sitten vanhempia tuotteita. Roskalavalle joutaisivat kaikki, mutta mistä minä tiedän, mitä on myyty ja mitä ei? Koitapa ottaa asiaa muiden kanssa puheeksi, niin ei tunnu kiinnostavan. Roskiakin lojuu nurkat ja käytävät täynnä. Pitäis tehdä keväällä joku suursiivous, laittaa asioita kuntoon, opettaa näille uusillekin muita hommia, kuin vain sitä mitä jo osaavat tehdä. Hei! Kohta on uusivuosi, silloin on taas helppo tehdä tyhjiä lupauksia.

Lounas ohi, takaisin varastoon. Sitä mukaa, kun tiimi kerää puoliksi vastaanotetusta kasasta tuotteita, teen hätäapuna syntyville lähetyksille rahtidokumentteja kuljetusyhtiöiden nettipalveluissa. Luen, kopioin ja kirjoitan osoitetietoja, valitsen kuljetuspalveluita, syötän kollitietoa. Tapa se on tämäkin hukata aikaansa.

– On tämä yhtä selviytymistä.

Kello tulee kohta kuusi, saatiin vaan kaikki liikkeelle. Halli on tosin kuin ydinsodan jäljiltä. Tänään ei siivottu, ei inventoitu, ei järjestelty ja kaikki omat hommatkin jäi tekemättä, kuten useimmiten käy. Oliskohan tähän kaaokseen mitään helpotusta. Katonpa googlella, vaikka varastonhallintajärjestelmä…

www.leanware.fi. Pitääpä joskus tutustua. Soittelen tai laitan huomenna meiliä, jos muistan.

Nyt kotiin ja hetki omaa aikaa, nukkumaan ja pian soi taas kello…

Tuntuuko Jeren päivä tutulta? Älä odota huomiseen, vaan soita meille heti. Petri, Simo ja Jari auttavat sinua: //leanware.fi/fi/yritys/.

Antti Kaunisto
Konsultti
Leanware Oy

Blogi sähköpostiin?

Liity Leanwaren uutiskirjeen postituslistalle. Tilaamalla uutiskirjeen saat uusimmat blogikirjoitukset sekä tietoa Leanwaren tapahtumista ja ajankohtaisista asioista suoraan sähköpostiisi.

* Pakollinen